Novelli

Seisoin haudan vierellä tuntui, kuin sydämmessäni olisi ollut terävä kivi, joka raateli sydäntä siitä oli enää 

jäljellä raamit. Ne mihin koko sydän oli ollut ripustettuna. Ennen kuin sinä menit samaan aikaan, 

tuntemattomaan ja samaanaikaan tunnettuun paikkaan, minne enkeleitä, joka ikinen hetki lentää paikkaan 

jossa olet kokonainen. Sinne minäkin haluan olen hajalla en ole kokonainen. Veit sydämeni sinne 

mukanasi. Jos sä olisit mun vierellä kaikki olis hyvin. Voisin herätä aamulla. Voisin kävellä kouluun. 

Voisin pitää hauskaa kavereiden kanssa.

Muistan sen illan kun sä vielä olit mun luona. Sitten sä päätit lähteä ajamaan kotiin mä makasin mun 

sängyllä puolinukuksissa kun mä kuulin kun sun mopo käynnistyi. Mä kuulin tutun moottorin surinan 

mä kuulin pimeyden haistoin onnettumuuden näin enkelin. En oo aiemmin kuullut et kukaan olis voinu 

kuulla pimeyden tai nähnyt enkelin mut se ilta oli jotain niin erikoista en koskaan voi unohtaa sua ja sitä 

iltaa. Musta tuntu et joku sano mun sisällä nouse . Mä ajattelin että miks mun pitäis nousta. Mä 

nukahdin nukuin aamuun asti kun mä heräsin aamulla kaikki oli poissa.

Mä kävelin alakertaan puiset narisevat portaat joita kummitusportaiksi kutsun . Olohuoneessa pöydän 

ympärillä istui mun pikkuveli Benjam hän katsoi minua sellaisella katseella mitä en ole hänen kasvoillaan 

ikinä nähnyt. Se katse aisti pelkoo, se katse aisti suruu, se katse aisti myötätuntoo se katse aisti 

kuolemaa. Mä katsoin suoraan silmiin mun äiti juoksi halaamaan mua. Eka mä en ymmärtäny mistä oli 

kyse mä en halunnu uskoo. Mä paiskasin lautaset päin keittiönkaappii mä juoksin yläkertaan revin tapetit 

irti mä itkin itteni kuiviin.

Nyt mä oon tässä arkun vieressä ja luen kullatut kirjaimet Werner Johan Laakso 2012 3.9 <3 Faniella 

Frida Feenalis Joki. Werner olisi toivonut että nimesi lukisi arkussa hänen isänsä kuiskasi. Keltainen 

mekkoni oli kastunut kyyneleistä läpimäräksi nyökytin hiljaa. Olin halunnut kapinoida ja laittaa keltaisen 

vaikka hautajaisiin pitäisi laittaa musta. Laitoin keltaisen koska juuri edellisenä iltana Werner oli sanonut, 

että näytät upealta keltaisessa mekossasi. Häntä en koskaan unohda. en aio ikinä mennä naimisiin 

Werner se ainoa ja oikea täydellisin poika ikinä vain hänen kanssaan tunsin, että Werner oli luonamme 

hautajaisissa se oli lohduttava ja samaan aikaan pelottava tunne. Jokin jota ei enää ollut oli kanssamme 

tunsin hänen lämpimän täydellisen halauksen ja kuulin yhtä selvästi, kuin opettajan huudon kun saimme 

kumpikin jälkiistuntoa älä pelkää Fani pysyn aina luonasi.

Eli tämmösen novellin tein tossa keskiviikkona :)